Helin blogi

Jokainen voi hidastaa ilmastonmuutosta

Viimeistään viime syksynä julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti ilmastonmuutoksen oletettua nopeammasta etenemisestä havahdutti laajalti maailmassa niin poliittiset päättäjät kuin tavalliset kansalaisetkin. Olemme kulkemassa kohti ennennäkemättömän vakavaa ympäristökriisiä, joka koskettaa koko ihmiskuntaa ja maapallon elinympäristöjä. Nykyinen eläinten sukupuuttoaalto on jo lähes samaa luokkaa kuin dinosaurusten ajan joukkotuho.

Asiantuntijoiden viesti on selvä: maapallon ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ihmiskunnalle siedettävään tasoon vaatii merkittäviä ja kauaskantoisia päästövähennyksiin tähtääviä toimia kaikkialla yhteiskunnassa. Kaikkien pitää nyt tehdä ilmastotoimia enemmän, nopeammin ja laajemmin.

Mutta mitä me kansalaiset voimme tehdä ilmaston hyväksi? Monet toimenpiteet ovat itse asiassa yksinkertaisia ja helppoja, mutta vaativat kulutustottumuksiemme muuttamista ja uudenlaista ajattelutapaa elämäntapoihimme.

Henkilökohtaisissa ilmastoteoissa on aina perimmältään kyse energian säästämisestä tavalla tai toiselta. Säästämisessä ei silti ole kysymys niinkään jostain hyvästä luopumisesta tai aineellisen elintasomme laskemisesta, vaan näkökulman muuttamisesta henkilökohtaisiin valintoihimme. Monilla toimilla voimme torjua ilmastonmuutosta, auttaa luontoa, ja kehomme ja mielemme voivat paremmin. Kaikki voittavat!

Mistä sitten ilmastoteot kannattaisi aloittaa? Suomessa liikenne on asuntojen lämmityksen ohella suurimpia energian kuluttajia ja ilmastopäästöjen aiheuttajia. Siinä meillä on myös omien valintojemme kautta parhaat mahdollisuudet vähentää näitä päästöjä.

Merkittävä osa tieliikenteen päästöistä Suomessa syntyy lyhyistä, muutaman kilometrin pituisista matkoista. Käveleminen ja pyöräily ovat ilmaston kannalta tietysti parhaita vaihtoehtoja, sillä niiden ilmastovaikutus on pyöreä nolla. Samalla säästämme rahaa ja ilmaisena bonuksena kohennamme terveyttämme.

Jos emme syystä tai toisesta voi hyödyntää omaa lihasvoimaamme, taajama-alueilla vähäpäästöisiä vaihtoehtoja ovat sähköpyörä, bussi, raitiovaunu, sähköjuna ja metro.

Haja-asutusalueilla oma auto on useimmille välttämätön työmatka- ja asiointikulkuneuvo. Hankkimalla vähän polttoainetta kuluttava auto, hybridiauto tai sähköauto voimme pienentää päästöjä jopa yli puoleen verrattuna huonompaan vaihtoehtoon. Vaikka auto olisi vanha, myös oikealla ajotavalla voi säästää sekä polttoaineen kulutusta että pidentää moottorin ikää merkittävästi. Ja jos edes joskus jätämme auton talliin ja valitsemme kävelyn ja pyörän, kiittää luonnon lisäksi koko kroppa.

Pitkän matkan liikennevälineistä sähköjuna on vähäpäästöisin. Suomessa VR käyttää vesivoimaa, joten junamatkailu on meillä nollapäästöistä. Bussimatka kaukoliikenteessä tuottaa päästöjä henkilöä kohden keskimäärin neljäsosan yksin käytettyyn henkilöautoon verrattuna, jos puolet bussin paikoista on varattu. Neljän henkilön matka henkilöautolla tulee samoihin lukemiin bussimatkustamisen kanssa.

Lentäminen on päästöjen kannalta ongelmallisempi kuin muut kulkuvälineet, sillä sen vaikutukset ilmastoon eivät jää yksin hiilidioksidipäästöihin. Näitä muita vaikutuksia, kuten typen oksideja, vaikutuksia otsonikerrokseen ja vesihöyryä ei yleensä ole otettu mukaan päästölaskureissa. Lentämisen kokonaisvaikutuksen ilmaston lämpenemiseen, ns. ilmastorasituksen, arvioidaan kuitenkin olevan reilusti yli kaksi kertaa suurempi kuin pelkän hiilidioksidipäästön vaikutus.

Tehokas ilmasto- ja ekoteko olisikin vaihtaa vaikka yksi ulkomaanmatka kotimaan matkaan tai kaukolento Euroopan matkaan. Nelihenkisen perheen yhden Thaimaan lennon ilmastorasituksella autoilee keskimääräisillä vuosittaisilla ajomäärillä jopa yli 5 vuotta, ja perhe voisi tehdä autolla kymmeniä lomamatkoja kotimaassa ja lähialueilla.

Tuttujen kulku- ja työtapojen rinnalle on tullut ja tulee myös jatkuvasti lisää uusia vaihtoehtoja. Niitä kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti. Matkoja voi ketjuttaa ja eri kulkumuotoja yhdistellä. Etätyö sekä etäkokoukset ja -neuvottelut sähköisesti osaltaan voivat merkittävästi vähentää liikkumisen tarvetta.

Jokainen voi miettiä omia elämäntapojaan. Syyllisyyden tunne ei silti auta, vaan valinnoista ja mahdollisuuksista kannattaa ja saa myös nauttia. Sen sijaan meitä politiikassa toimivia voi vähän syyllistääkin, sillä meidän vastuullamme on muuttaa verotusta ja maksuja siten, että ympäristöystävällinen vaihtoehto on aina se halvempi ja helpompi kuin se saastuttava vaihtoehto. Siinä riittää tulevaisuudessa töitä.

Ilmastovaaleissa ratkaistaan Suomen suunta

Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii maailmanlaajuisia toimia välittömästi. Päästöjä on vähennettävä ja hiiltä on sidottava ilmakehästä nykyistä enemmän. Toivoa kuitenkin on. Näin uskoo alan huippuosaamista edustava kansainvälinen IPCC-ilmastopaneeli.

Fossiilisten polttoaineiden, kuten kivihiilen, öljyn ja maakaasun käyttö, metsien hakkaaminen ja kotieläintuotanto kasvattavat päästöjä. Maapallon ilmaston keskilämpötila on jo nyt 0,85 astetta korkeampi kuin 1800-luvun lopussa. Mikäli nykymeno jatkuu, uhkaa lämpötila kohota useamman asteen vuosisadan loppuun mennessä.

Moni miettii, mitä väliä minun teoillani on, kun Intiassa tehtaat saastuttavat ilmakehää paljon enemmän. Todellisuudessa länsimainen elämäntapa on kaikkein kuluttavinta maapallon kestävyyttä ajatellen. Keskiverto suomalainen tuottaa hiilidioksidia yli 10 000 kiloa vuodessa, mikä on kuusinkertainen määrä vaikkapa intialaisiin verrattuna. Meille koituu myös suoraa hyötyä ilmastoystävällisen teknologian kehittämisestä, sillä sille on maailmalla lähes loputtomat markkinat. Koko Euroopassa uusiutuvan energian alalle syntyy eniten uusia työpaikkoja.

IPCC-raportin mukaan lämpötilan nousu on mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen, mutta se vaatii nopeita, laajoja ja ennennäkemättömiä muutoksia kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.

Ruokailu, liikenne, energia ja asuminen ovat arkisia valintoja, joilla on helppoa vaikuttaa oman hiilijalanjäljen suuruuteen. Selvää kuitenkin on, ettei maapalloa pelasteta yksittäisten kuluttajien valinnoilla, vaan pallo on meillä päättäjillä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Oleellisinta muutoksen aikaansaamiseksi on luoda järjestelmä, jossa päästöistä pitää maksaa ja jossa ympäristöystävällinen vaihtoehto on aina kuluttajalle se helpompi ja halvempi.

Toistaiseksi yksikään hallitus ei ole tehnyt riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nykyinen hallitus on ottanut hyviä askelia mm. puurakentamisen ja kivihiilen kiellon osalta, mutta silti jopa hallituksen itse teettämän vaikutusarvioinnin mukaan sen politiikka ei ole onnistunut vähentämään päästöjä. Suomen YK:n ilmastosopimuksen maaraportin mukaan päästöt ovat jopa kasvaneet. Myös kansalaisjärjestöt, jotka seuraavat Suomen suunnittelemien toimien käytäntöön panoa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, pitävät hallituksen suunnitelmia kunnianhimottomina ja lyhytnäköisinä.

Meidän pitää tarkastella ennakkoluulottomasti kaikkia elämän osa-alueita tavoitteiden toteutumiseksi. Emme voi jättää ulkopuolelle esimerkiksi maa- ja metsätalouden tukijärjestelmiä, jotka eivät vielä riittävästi tue uusiutuvan teknologian käyttöönottoa tai hiilinielun kasvattamista, tai yritystukia, joista peräti 90 prosenttia on todettu tehottomiksi ja jopa kilpailua haittaaviksi. Toimiin on ryhdyttävä viipymättä. Suomessa käydään ilmastovaalit ensi huhtikuussa. Kansalaiset ansaitsevat tietää, kuinka kunnianhimoisiin käytännön ilmastotoimiin puolueet sitoutuvat.

Vihreät esittävät konkreettisia keinoja. Haluamme ajaa fossiilisten polttoaineiden käytön alas alle 20 vuodessa ja tehdä Suomesta hiilineutraalin valtion vuoteen 2030 mennessä. Haluamme panostaa uusiutuvaan energiaan, kuten maa- ja merilämpöön, tuulivoimaan ja aurinkoenergiaan. Ilmakehästä on kyettävä sitomaan hiiltä kasvattamalla metsien ja maaperän hiilinieluja. Haluamme palauttaa hallituksen leikkaamat varat koulutukselle, sillä vain panostamalla tulevaisuuden ammattilaisiin pystymme lisäämään puun jalostusta terveydenhuoltotuotteisiin, kankaisiin ja muovin korvikkeeksi ja kehittämään uutta teknologiaa entistä tehokkaampiin uusiutuvan energian talteenotto- ja varastointijärjestelmiin.

Keinoja on lukuisia, mutta nyt tarvitsemme yhteistä tahtotilaa. Löytyykö meiltä rohkeutta muuttaa Suomi aidosti ilmastoystävälliseksi valtioksi silloinkin, kun se vaatii leikkauksia ja uhrauksia työpaikkoihin? Ilmastonmuutos ei odota, emmekä voi jättää sitä laskua pelkästään lastemme maksettavaksi. Yhdessä voimme tehdä suunnanmuutoksen, joka tarvitaan jo nyt.

Heli Järvinen

kansanedustaja (vihr.)

Kerimäki

Piiskan sijaan porkkanaa töihin

Työllisyyspolitiikka on ollut tällä hallituskaudella piiskaa ja pettymyksiä. Työttömyysturvan kestoa ja tasoa on leikattu, työntekijän työeläkemaksua korotettu, julkisen puolen työntekijöiden lomarahoja leikattu, irtisanotun takaisinottovelvollisuus puolitettu, starttirahan kestoa lyhennetty ja kulukorvaus evätty omaehtoisen opiskelun ajalta.

Aktiivimallin ykkösosa on osoittautunut todelliseksi leikkuriksi: peräti 90 prosentilla työttömistä turvaa on leikattu. Tilapäisiin töihin päässeiden määrä on ollut prikulleen sama kuin ennenkin, eli noin 10 prosenttia. Vastapainoksi työttömille tarjottavia työllisyyspalveluja piti lisätä niin, että jokaisen työttömän osaamista olisi tuettu haastatteluin kolmen kuukauden välein. Toisin kävi. Työllisyyspalvelujen rahoitusta leikattiin samaan aikaan niin paljon, että todellisuudessa kasvokkain tapahtuvia haastatteluja on tehty vähemmän kuin ennen lakia. Moni työtön ei ole päässyt haastatteluun kertaakaan!

Syksyksi suunniteltu aktiivimalli kaksi uhkaa velvoittaa työttömät hakemaan rangaistuksen uhalla vähintään neljää työpaikkaa kuukaudessa. Byrokratia kasvaisi mammuttimaiseksi, kun te-toimistoihin ja yrityksiin tulisi käsiteltäväksi jopa yli miljoona näennäistä työhakemusta kuukaudessa. Eikä tässä kaikki. Samalla hallitus aikoo vastuuttaa koko työnhaun työttömälle itselleen. Työllisyyssuunnitelman teossakaan ei enää auttaisi te-virkailija, vaan se tehtäisiin vastaisuudessa aina verkkopalvelussa. Työttömältä vietäisiin loputkin vähäisestä palvelusta. Työministeri Jari Lindströmin (sin.) mukaan lähtökohtana on ihmiseen luottaminen. Minun korviini koko malli kalskahtaa aivan päinvastaiselta. Eikö juuri luottamuksen puutteesta ole kyse, kun kontrolloidaan, onko työtön kirjoittanut vaadittavat neljä työhakemusta kuukaudessa?

Lannistavien aktiivimallien sijaan haluamme tarjota ihmisille palveluja, joiden avulla he voivat päivittää osaamistaan ja näin edistää työllistymistään. Te-toimiston ensisijainen tehtävä on tukea ihmistä hänen työnhaussaan: kartoittaa työnhakijan yksilöllinen tilanne, tunnistaa hänen palvelutarpeensa ja ohjata ihminen hänelle soveltuvien palvelujen piiriin. Kasvokkaisia kohtaamisia on lisättävä, ja työttömien kyykyttäminen näennäisten suoritteiden saamiseksi lopetettava. Palvelujen on oltava ennen kaikkea henkilökohtaisia ja kannustavia. Miljoona suomalaista tarvitsee uudelleenkoulutusta. Toisella miljoonalla suomalaisella on puutteelliset it-taidot. Myös työmarkkinoilla olevien palkansaajien mahdollisuuksia kouluttautua tulisi parantaa joustavoittamalla aikuiskoulutustuen käyttöä. Työmarkkinat muuttuvat jatkuvasti, joten osaamisen päivittämisen on oltava joustavaa ja mutkatonta. Me haluamme työllisyyspolitiikkaan enemmän porkkanaa ja vähemmän piiskaa.

Sivu 1 / 26

Miksi Heli?