Pakolaiset ansaitsevat asiallisen kohtelun ja kirjoittelun

Pakolaisuus on valtava ongelma maailmassa. YK arvioi, että kaikkiaan noin 60 miljoonaa ihmistä vaeltaa maailmalla etsien uutta kotia. Heistä suurin osa on sotivien maiden naapureissa Afrikassa ja Aasiassa. Myös Suomi joutuu kantamaan osansa vastuusta, mikä ei ole helppoa kummallekaan osapuolelle. Pakolaiset joutuvat kulkemaan tänne vieraaseen kulttuuriin vaarallisen ja uhkarohkean matkan, ja me suomalaiset vieroksumme helposti uusia tapoja ja ihmisiä. Silti vaikea asia ansaitsee asiallista kirjoittelua.

Sami Sinkkonen (IS 20.9.) syyttää maahanmuuttovirastoa toimimattomuudesta, kun suurin osa tulijoista on Irakista ja Somaliasta, eikä Syyriasta. Valitettavasti sotaa käydään näissä kaikissa maissa. Maahanmuuttovirasto on linjannut Irakin keskiosat sekä Etelä- ja Keski-Somalian alueiksi, joilta tuleville myönnetään oleskelulupia toissijaisen tai humanitaarisen suojelun perusteella pelkästään kotialueen turvallisuustilanteen vuoksi.

Sinkkonen väittää, että Ruotsissa maahanmuutto aiheuttaa vuosittain 2,8 miljardin euron kustannukset. Päinvastoin Ruotsissa kesällä valmistuneiden Reforminstitutetin ja Arena Idénin selvitysten mukaan maahanmuutto on tuottanut Ruotsille 900 miljardia kruunua eli yli 90 miljardia euroa vuodesta 1950 lähtien ja tuonut kansantuotteeseen 22 prosentin kasvun.

Ruotsissa pitkällä aikavälillä tehtyjen selvitysten mukaan maahanmuuttajien kotouttaminen on Ruotsille kannattava investointi: se lisää kilpailukykyä, kasvattaa ulkomaankauppaa, vahvistaa yrittäjyyttä ja lisää työmarkkinoiden joustavuutta. Lisäksi maahanmuutto nuorentaa maan väestön ikärakennetta.

Selvitykset osoittavat, että maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset ovat pääasiassa lyhytaikaisia, mutta hyödyt pitkäkestoisia. Taloudelliset hyödyt ovat kuitenkin kustannuksia vaikeammin mitattavissa, minkä vuoksi kustannuksia yleensä korostetaan ja hyötyjä aliarvioidaan.

Raimo Heinänen (LS 18.9.) paheksuu ”pakolaisia”, jotka rahoittavat maahanmuuton suurella rahalla. On totta, että monet pakolaiset joutuvat myymään koko omaisuutensa: kotinsa, autonsa ja lehmänsä, saadakseen kokoon lähtöön tarvittavat rahat. Se ei tee heistä pakolaisina yhtään huonompia kuin muistakaan, mutta on meille selkeä osoitus siitä, miksi pakolaistilanteeseen pitäisi puuttua jo siinä vaiheessa, kun pakolaisleirit sotivien maiden naapureissa täyttyvät. Vain silloin voimme taata poispääsyn myös vanhuksille, vammaisille ja kaikkein köyhimmille.

Heinäsen mielestä 75 % maahanmuuttajista on nuoria miehiä. YK:n mukaan kaikista pakolaisista kuitenkin 49 % on naisia, vaikka meille hankalien ja pitkien merimatkojen takia tuleekin enemmän miehiä.

Toimittaja Jari Lappalainen (IS ja LS 28.9.) väittää, että ”Dublinin sopimuksen mukaan pakolaisten tulisi hakea turvapaikkaa ensimmäisestä EU-maasta, johon he hakeutuvat”. Oikeasti Dublin-sopimus velvoittaa vain EU-valtioita ja niiden viranomaisia.

Yksittäisille ihmisille se ei aseta mitään velvollisuuksia. Jos henkilö ei ilmoittaudu ensimmäisen maan viranomaisille, niin hän voi matkustaa vaikka halki Euroopan ja pyytää turvapaikkaa missä tahansa. Dublin III-asetuksen mukaan hakemuksen käsittelystä vastaa se jäsenvaltio, jossa pakolaisen sormenjäljet on ensimmäiseksi tallennettu tai jossa hän on jättänyt turvapaikkahakemuksen.

Monissa jutuissa puhutaan laittomista pakolaisista ja vastaanottokeskusten lisäämästä rikollisuudesta. On kuitenkin ihmisen perusoikeus hakea turvapaikkaa eli yksikään pakolainen ei ole laiton. Ne, jotka eivät ole oikeutettuja turvapaikkaan, käännytetään. Heinäkuuhun 2015 mennessä tehdyistä turvapaikkapäätöksistä noin 40 prosenttia oli myönteisiä. Poliisin mukaan taas vastaanottokeskukset eivät ole lisänneet rikollisuutta.

Tämänhetkiseen pakolaisongelmaan ovat syypäitä niin lähtö- kuin länsimaatkin. Lähtömaissa sota on pakottanut ihmiset jo vuosien ajan pakolaisleireille, ja kun länsimaat eivät tarttuneet vuosien varrella niiden ongelmiin riittävän vakavasti, ovat olot alkaneet käydä tukaliksi ja elämä toivottomaksi. Viimeinen pisara monille lähtijöille on ollut kansainvälisen ruoka-avun loppuminen leireiltä.

Siksi kaikkien, mutta etenkin maahanmuuttokriittisimpien, pitäisi nyt vedota isoin joukoin hallitukseen, joka aikoo leikata kehitysyhteistyövaroista lähes puolet tilanteessa, joka vaatisi päinvastoin varojen lisäämistä ja ongelmien ratkomista niiden alkulähteillä. Ja siksi kaikkien kannattaa olla mukana sopeuttamassa tulijoita elämäämme, sillä mitä paremmin ja nopeammin kotoutuminen, kielen oppiminen sekä koulutuksen ja töiden löytäminen saadaan vauhtiin, sitä suuremman hyödyn me jatkossa tulijoista saamme. Vähintä, mitä toivoisi, olisi edes kirjoittaa vaikeasta asiasta tosiasioiden, ei tyhjien väitteiden mukaan.