Kirjallinen kysymys: Saimaannorpan apukinosten kolaaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Saimaalla kolataan joka kevät lumikinoksia norppien pesämateriaaliksi. Lumi ja jää ovat elintärkeitä erittäin uhanalaisen saimaannorpan poikasille. Norppa synnyttää helmi—maaliskuussa lumipesään, joka suojaa kuuttia kylmyydeltä ja pedoilta sekä tarjoaa suojaa, jotta emo pystyy imettämään poikastaan. Kinoksia kolataan ympäri Saimaata parisataa kappaletta vuosittain pitkälti vapaaehtoisten voimin. Puruveden alueella neljä eri ELY-keskusta ovat myöntäneet viisivuotisen luvan apukinosten rakentamiseen. Metsähallitus on määrittänyt apukinosten paikat, jotta kinosten rakentamisesta aiheutuu mahdollisimman vähän häiriötä pesiville tai pesäpaikkaa etsiville norpille. Ensisijaisesti apukinokset sijoitetaan alueille, joilla on viime vuosina syntynyt poikasia, jotta kinokset turvaisivat mahdollisimman hyvin kuutteja, jotka ovat eniten riippuvaisia pesän suojasta.

Hiljattain ympäristöministeriö lisäsi saimaannorpan Puruveden Natura-perusteisiin. Puruveden eteläosiin syntyi historian ensimmäinen saimaannorpan poikanen viime keväänä. Norppakanta on kokonaisuudessaan arviolta noin 380—400 yksilöä, joista seitsemän arvioidaan elävän Puruvedellä. Viime aikoina kalastajien ja vesialueen omistajien keskuudessa on herännyt närää apukinosten rakentamisesta, koska heidän näkemyksensä mukaan apukinosten kolaaminen tekee Puruvedestä norpalle houkuttelevamman ympäristön, ja näin järvi saattaisi siirtyä kalastusrajoitusten piiriin. Toisen näkökulman mukaan kinosten kolaaminen on jokamiehenoikeus, joka ei ole lainsäädännön näkökulmasta kiellettyä. Kinoksia ei kuitenkaan saa tehdä, jos siitä aiheutuu haittaa vesialueen omistajalle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Saako saimaannorpille kolata apukinoksia jokamiehenoikeudella Metsähallituksen ennalta määrittämille paikoille ja

vaatiiko järjestelmällinen apukinosten kolaaminen vesialueen omistajalta lupaa?

Helsingissä 18.12.2018

Heli Järvinen vihr

Kirjallinen kysymys: Arpajaislain vastaisen markkinoinnin estäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Laki tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta (68/2018) tuli voimaan 1. päivänä kesäkuuta 2018. Sen 32 §:ssä todetaan, että toimilupaviranomainen voi peruuttaa toimiluvan osaksi tai kokonaan, jos ohjelmistotoimiluvanhaltija on toistuvasti ja vakavasti rikkonut kyseistä lakia tai arpajaislain (1047/2001) 62 §:n 2 momentin 1 kohtaa, jossa kielletään muiden kuin Veikkaus Oy:n harjoittama rahapelitoiminta ja markkinointi. Säännöksen noudattamista valvoo Poliisihallitus. Ohjelmistotoimiluvan peruuttamisen edellytyksenä on aina lisäksi se, että toimiluvanhaltija ei kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa, vähintään kuukauden, määräajassa korjaa menettelyään.

Lakimuutoksen taustalla on erityisesti niin sanotuilla taivaskanavilla, kuten Eurosportilla ja MTV Finlandilla, esitettävä ulkomaisten peliyhtiöiden mainonta. Pääosin suomenkielinen arpajaislain vastainen mainonta on edelleen runsasta tietyillä kanavilla. Tietoyhteiskuntakaaren muuttamista koskevan lain voimaantulosta on kulunut puoli vuotta, mutta ulkomaisten peliyhtiöiden mainokset pyörivät edelleen televisiokanavilla.

Myös nykyisessä arpajaislaissa lähdetään siitä, että valvonnan painopistettä siirretään kotimaisesta toiminnasta laittoman ulkomaisen rahapelitarjonnan torjuntaan. Hallituksen esityksessä (HE 132/2016 vp) todetaan seuraavaa: "Lainsäädäntöä kehittämällä pystytään vaikuttamaan myös arpajaislain vastaisen ulkomaisen rahapelitarjonnan torjuntaan tuotevalikoiman monipuolistuessa. Tätä kautta edellä mainittujen toimijoiden kilpailuetu verrattuna kotimaiseen toimintaan kaventuu. Kun voimassa olevan lain mukainen jako rahapelien kesken poistuu, valvonnan resursseja voidaan nykyistä tehokkaammin kohdentaa ulkomaisen rahapelitarjonnan torjuntaan. Muutoksella parannettaisiin yksinoikeusjärjestelmän edellytyksiä kanavoida rahapelaamiseen kohdistuvaa kysyntää kotimaiseen rahapelitarjontaan."

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta arpajaislain vastainen markkinointi estetään?

Helsingissä 13.12.2018

Heli Järvinen vihr

Kirjallinen kysymys: Kela-taksien meno-paluumatkojen yhdistäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Ennen liikenteen palveluista annetun lain voimaantuloa valtioneuvosto antoi taksiliikennelain 16 §:n ja kuluttajansuojalain 2 luvun 15 §:n 2 kohdan nojalla vuosittain asetuksen taksiliikenteen kuluttajilta perittävistä enimmäishinnoista. Asetuksen 9 §:n perusteella taksiautoilijan kuljettaessa asiakkaan niin sanotun perusmaksualueen soveltamisalueen ulkopuolelle autoilija ei voinut periä asiakkaaltaan maksua perusmaksualueen soveltamisalueen ulkopuolella palatessaan asiakkaan kanssa samaa reittiä takaisin. Taustalla on ollut takseja koskenut taksiliikennelakiin sisältynyt asemapaikkasääntely. Kelan korvauskäytäntö myös meno-paluumatkojen osalta perustui tähän lainsäädäntöön. Taksiliikennelaki kumottiin 1.7.2018 liikenteen palveluista annetulla lailla, eikä valtioneuvoston asetusta taksiliikenteen kuluttajilta perittävistä enimmäishinnoista enää annettu.

Kela esitti yhdessä STM:n kanssa uutta enimmäishintaa säädettäessä Kelan korvaamille matkoille samaa periaatetta, joka olisi sekä asiakas- ja ympäristöystävällinen että kustannustehokas ratkaisu. LVM:n asiantuntijat kuitenkin katsoivat, että uudessa enimmäishinta-asetuksessa vastaavaa säännöstä ei voisi olla, koska heidän mukaansa se olisi estänyt tehokkaan logistisen ratkaisujen käyttöönottoa. LVM:n vastaus ja sen kustannusvaikutus käyvät ilmi STM:n muistiosta:

"Meno-paluumatkan korvauskäytäntö on jätetty asetuksen rakenteesta pois, koska liikenne- ja viestintäministeriön edustajat ovat asetuksen valmistelun yhteydessä käydyissä neuvotteluissa katsoneet, että meno-paluumatkan säätämisellä olisi taksiliikenteen kuluttajahintoja nostavia vaikutuksia ottaen huomioon liikenteen palveluista annetun lain voimaantulo ja yleisen taksiliikenteen hintojen vapautuminen heinäkuun 2018 alussa. Taksien asemapaikkavelvoitteen poistuminen mahdollistaa palveluntarjoajalle kyytien optimaalisen reitityksen eikä luo kannustimia pilkkoa matkoja useisiin kuljetuksiin. Meno-paluumatkan korvauskäytäntö on säästänyt sairausvakuutuksen matkakorvausmenoja noin 12 miljoonalla eurolla vuodessa. Asetuksen ehdotetulle voimassaoloajalle heinäkuun alusta vuoden 2018 loppuun meno-paluumatkan korvauskäytännöstä luopuminen aiheuttaisi siten noin kuuden miljoonan euron kustannuksen, jos asetus tulisi käytännössä sovellettavaksi koko maassa."

Nykyisellä palveluntuottajalla eli tilausvälitysyhtiöllä on mahdollisuus järjestää meno-paluukyydit siten, että menomatkan ajanut autoilija ajaa myös paluumatkan. Tällöin palveluntuottaja voi periä paluukyydistä samalla tavalla määräytyvän hinnan kuin menokyydistä. Kela on hankkinut palveluntuottajilta kokonaisvaltaisen palvelun, jossa palveluntuottajalla on mahdollisuus hoitaa kuljetukset parhaaksi katsomallaan tavalla sopimusvelvoitteidensa puitteissa. Kelan mukaan he eivät voi velvoittaa palveluntuottajia antamaan paluumatkaa menomatkan tehneelle autoilijalle, mutta Kelan ja palveluntuottajan välinen sopimus ei tätä myöskään estä.

Aikaisemmasta kirjallisen kysymyksen vastauksesta (KKV 454/2018 vp) on käynyt ilmi, että ministeriön mukaan Kela ei ole ohjeistanut riittävästi palvelukeskuksia sen suhteen, voiko taksi jäädä odottamaan vakuutettua terveydenhuoltokäynnin ajaksi ja voiko sama taksi ajaa sekä meno- että paluumatkan. Kelan mukaan heillä ei ole valtuuksia ohjeistaa palvelukeskuksia. Aiemman korvauskäytännön palauttaminen vaatisi Kelan käsityksen mukaan todennäköisesti ensimmäisessä kappaleessa kuvattua lainsäädäntöä vastaavaa uutta lainsäädäntöä, esimerkiksi asemapaikkavelvoitteesta säätämistä, liikenteen palveluista annetussa laissa. Tämä olisi ennen kaikkea Kela-taksia käyttäville asiakkaille inhimillinen vaihtoehto, sillä he voivat usein olla huonossa kunnossa sairaalahoitojen jälkeen. Tuttu taksinkuljettaja helpottaisi matkan taittamista. Lisäksi olisi ympäristöystävällisempää, ettei takseja ajettaisi ilman asiakkaita useita satoja kilometrejä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta jatkossakin Kelan korvaamilla matkoilla meno-paluumatkan voi ajaa sama taksinkuljettaja ja

aikooko hallitus selvittää mahdollisuutta palauttaa asemapaikkavelvoite lakiin?

Helsingissä 5.12.2018

Heli Järvinen vihr

Sivu 1 / 12